“Yhteys menetettiin kohteeseen nnyman.com” “Olen matkalla kohteeseen koti” “Tietojen poisto kohteesta Omat Tiedostot epäonnistui”

Mitä tuohon lokalisointiesimerkkiin tulee, se on nimenomaan tällainen olio-ohjelmoinnillinen tapa ratkaista asia. “Koska saattaa tulla tilanteita, joissa ei voida tietää mistä X & Y tulevat ja mitä ne ovat, kirjoitetaan kaikki virheilmoitukset niin, että ne voidaan luoda samalla tavalla olivat X & Y mitä tahansa.”

Käytännössä varsin suuri osa (esimerkiksi) puhelimen ilmoituksista tulee sovelluksista, jotka joka tapauksessa ovat puhelimessa ja ilmoitukset käsittelevät ennalta tiedettyjä asioita. Väittäisin jopa asian olevan lähes sataprosenttisesti näin, kun mennään early adopter ja nörttikäyttäjäryhmien ulkopuolelle.

“Objektin tyyppiä: Kuva ei voida liittää viestiin.” Puhelin ei kuitenkaan tue kovinkaan montaa objektityyppiä, joten yhtä hyvin voisi sanoa “Kuvaa ei voida liittää viestiin” ja perään vielä syy selvällä suomen kielellä. Katiskaahan siitä saa aikaiseksi kun kommentteja kirjoitetaan auki, mutta parempi hyvä katiska kuin keskiverto olioratkaisu. :) Ja fallbackina sitten vaikka se Object Oriented Language versio.

Tuosta se tönkköys syntyy, ja sitä on hankala kiertää :-/. Viimeistä varmaan käytetään, eritoten mobiililaitteen näytöllä, jossa tilaa on muutenkin vähän.

Esimerkkini oli melko keinotekoinen, kun ei parempaakaan tässä vaiheessa tullut mieleen. Demonstroinee kuitenkin niitä käytännön ongelmia, joita tuossa tulee vastaan.

Parempi ja parempi… kenen kannalta? Mikä on se mittari, jolla mitataan käyttöliittymän hyvyyttä, ja miten se laitetaan Exceliin kun mitataan, kumpi painaa vaakakupissa enemmän: X kymppitonnia ja Y viikkoa lokalisointiin (tai koko ohjelmiston suunnitteluun sen kannalta, että jopa toiminnot suunnitellaan järkevän kielen kannalta), vai se, kuinka paljon järkevät kälitekstit tuovat rahaa? Paremmuutta on vaikea perustella deadlinen ja budjetin kanssa kouristelevalle managerille, jos ei ole näyttää numeroita.

Tämä on tietysti totta kaikille käyttöliittymäteknisille asioille, ei vain lokalisaatiolle.

Joskus tekstit saa upotettua siististi perusmuodossa, joskus ei. Joskus lopputulos on ihan pirun karmea. Joka tapauksessa on hyvin, hyvin hankalaa tehdä lauseita, jotka kuulostavat samalla rakenteella hyviltä usealla kielellä. Hyvällä yrityksellä voi tietysti pelastaa paljon, mutta tönköltä se kuulostaa aina jossain vaiheessa.

Puhelin: 6680 on ominaisuuksiltaan ammattikielellä: Paska.

Noh, kun ajattelee kylmät väreet selkäpiitä hiipien miten perttiperusnörtti keskustelee Tabia tai Jolt Colaa ostaessaan henkilön: Myyjä kanssa niin eipäs ole ihmekään, että moista kukkaiskieltä päätyy myös puhelimeen asti. Mietin tässä myös, että jos teknilliset korkeakoulut ja opistot yhtään tuntisivat vastuuta opiskelijoistaan, koko sakki passitettaisi ns. henkilösuhdekurssille, jonka aikana pitäisi selvitä kommunikoinnista kuukauden ilman näppistä tai puhelinta, keskustelukumppania silmiin katsoen ja, perkele vieköön, puhumalla! Ties vaikka kääntyisi syntyvyyskin nousuun. Grr.

-P.

Ja voinee myös kysyä, että miten ihmeessä parinkymmenen Hesarin uutisen lataamiseen pitää hakea 500 kilotavua dataa? Operaattorit tykkäävät, puhelinlaskujen maksajat eivät.