Kirja 2.0

Bloggasimme vähän aikaa sitten kirjoituksen, jossa pohdimme näkökulmaa perinteisiin internet palveluihin ja erityisesti markkinointityökaluihin, kuten bannereihin. Kysymyksenä oli; jotta voisimme selittää miksi jokaisen markkinoinnin kanssa pulaavan olennon kannattaa olla kiinnostunut uudesta internetistä, tulisiko meidän kertoa kaikesta mikä on osa uutta internetiä, vai vain niistä osista, jotka ovat muuttuneet?

Lisäksi samassa blogimerkinnässä kerroimme Talentumin uudesta kirjasta Digitaalinen markkinointi. Kuinka ollakaan nämä kaksi asiaa liittyvätkin yhteen, sillä uuden Business.fi -lehden kirja-arvostelu kyseisestä kirjasta antoi vinkkiä, ellei jopa vastauksen pohtimaamme kysymykseen.

Positiiviseen sävyyn kirjoitetussa arvostelussa todettiin kirjan olevan erinomainen perusopus, joka kuuluu jokaisen hyvän markkinoijan lukemistoon. Arvosteluun liittyi kuitenkin pieni mutta:

Teos keskittyy digitaalisen markkinoinnin perusteisiin, valitettavasti. Jotta Suomi voisi pysyä kansainvälisen kehityksen kärkivauhdissa, nyt olisi pitänyt kirjoittaa teos sosiaalisesta markkinoinnista digitaalisessa maailmassa… …Täytyy vain toivoa, että kirjoittajat jo vuoden kuluttua julkaisisivat yhtä hyvän web 2.0 -markkinoinnista. Sitä tarvitaan pian.

Arvostelun ja kirjan (hyvä perusteos digimarkkinoinnista) pohjalta päätimme pitää fokuksen sosiaalisessa mediassa ja uusissa palveluissa. Bannerit ym “web1.0″ työkalut saavat tilaa vain jos keksimme niihin uusia näkökulmia.

 

Edellisestä kirjoituksesta löytyy mielenkiintoinen idea: vuorovaikutukseen sisältyy aina vaikutuksen mahdollisuus ja vuorovaikutteisten medioiden keskelle kasvaneet eivät välttämättä hyväksy helposti yksisuuntaista mediaa. Tätä emme tietenkään tiedä varmuudella kuin ehkä 10 vuoden päästä…

Ajatusta voisi kuitenkin laajentaa miettimällä näkyykö vuorovaikutuksen itsestäänselvyys myös laajempana kiinnostuksena yhteiskunnan tai “reaalielämän yhteisöjen” asioihin, politiikkaan, vaikuttamiseen, jota monet nykyisin pitävät turhana: “turha äänestää kun ei se kuitenkaan vaikuta”. Tuntuu, ettei vaikuttamisen mahdollisuutta ole, koska äänestäminen ei tunnu vuorovaikutteiselta.

Nettiin ja markkinointiin liittyy olennaisesti ihmisten sosiaalisessa käyttäytymisessä havaittavat muutokset. Tässä on kappaleesta osa 1, joka pitää sisällään johdannon, kohderyhmien pirstaloitumisen, kappaleen ihmisten halusta tehdä ja kappaleen teknologialukutaidosta. Osa 2, seuraa perästä aiheilla: Hyper consumption/always connected, tarve helppouteen (convinience) ja tarve vaihtoehtoihin/lisäarvoon.

---

 

3.2.1 Sosiaalisen käytöksen muutos

�Minulla on kolme tytärtä, 24-, 19- ja 13-vuotias. Ensimmäinen tekee paljon Internetissä, toinen tekee kaiken Internetissä ja kolmas asuu Internetissä.� – Terry Semel, Yahoo!:n toimitusjohtaja

 

Tämän kirjan kaltaiset julkaisut usein korostavat yhtä näkökulmaa siihen kuinka teknologiat muokkaavat meitä ja ympäröivää maailmaamme tai vaihtoehtoisesti kuinka me ja kehittyvä maailmamme muokkaamme teknologioita. Uskomme kuitenkin että pitkällä aikavälillä meidän ja teknologioiden kehittyminen ei ole lähtöisin kummankaan osapuolen aikaansaamaa, vaan kyse on vuorovaikutuksesta, jossa me muutamme maailmaa omalla käyttäytymisellämme ja teknologia muuttaa meitä tuomalla uusia mahdollisuuksia esimerkiksi kommunikaatioon, kaupankäyntiin tai vapaa-ajanviettoon. Tässä kappaleessa tuodaan esille muutoksia ihmisten sosiaalisessa käytöksessä - muutoksia joiden taustatekijänä on internet, mutta myös muiden medioiden sekä maailman globalisoituminen. Ja, koska kyse on vuorovaikutuksesta, nämä muutokset käyttäytymisessä muokkaavat taas vuorostaan internetiä ja maailmaamme.  

Kohderyhmien pirstaloituminen

Pummityyli, glitter, rokkiskeitti, retro, kasari-hevirokkari, glam, rähjäluksus, Hanoi Rocks, uusi dadaismi, newyork ja gootti lolita - ovat katutyylejä, joiden edustajia suomalaiset nuoret ovat kertoneet olevansa Liisa Jokisen ja Sampo Karjalaisen Hel Looks –katutyylisivustolla (www.hel-looks.com ja HS 2.11.2006). Jokinen ja Karjalainen ovat kuvanneet jo parin vuoden ajan persoonallisesti pukeutuvia Helsinkiläisiä ja koostaneet näistä kuvista internet sivuston sekä valokuvanäyttelyn Jugendsaliin. Hel Looks näyttelyn esittelyssä kerrotaan että muodin kenttä pirstaloituu, on monenlaisia muoteja ja nykyään kuka tahansa voi luoda oman muodin, vaikka Helsingissä. Syyksi muodin ja tyylisuuntien pirstaloitumiselle on löydetty globalisaatio. Kun samat liikkeet ja brändit löytyvät niin Lontoosta kuin Helsingistäkin ei niiden avulla pysty enää erottautumaan tai luomaan omaa tyyliään. Yksilöllisyys ja ainutlaatuisuus ovatkin edelläkävijöiden havittelemia arvoja ja näin ollen pienet merkit, kirpputorit sekä vaatteiden räätälöinti ovat tulleet suosituksi. Muodilla halutaan usein yksilöllisyyden lisäksi viestiä kuulumista johonkin ryhmään. Ei tarvitse mennä kovinkaan paljoa ajassa taaksepäin kun oli helppoa sanoa mihin ryhmään nuoret kuuluivat, koska ryhmiä, suosittuja bändejä tai aatteita oli kovin vähän verrattuna nykypäivään ja ne olivat yleensä maantieteellisesti paikallisia. Muodin taustalla on paljon ilmiöitä jotka ovat muodin tapaan alkaneet hajota yhä pienempiin ryhmiin. Internetin ja globalisaation tuoman informaation ja kommunikaatiomahdollisuuksien avulla suomalaiset tytöt Iisalmesta voivat olla japanilaisen alakulttuurin kannattajia lukemalla Tokiossa ilmestyvää manga-sarjakuvaa tai fanittamalla Genckt bändiä. Ei ole myöskään tavatonta että korealainen poika on vaikka ruotsalaisen divarijalkapallojoukkueen fani. (Esimerkin bändin nimen sain laittamalla 12- ja 13-vuotiaille pikkusiskoilleni tekstiviestin, jossa kyselin paras japanilaista rock-bändiä.) Pirstaloituvien kohderyhmien tavoittaminen tulevaisuudessa heille merkitsevällä tavalla tulee olemaan paljon vaikeampaa perinteisten medioiden välineillä. Eri kohderyhmät löytyvät internetistä, jos osaa etsiä oikeista paikoista. Vaikka suuri osa suomalaisista ei tule koskaan kuulumaan mihinkään alakulttuuriin, tulee informaatiomäärän kasvaessa myös �tavallisille ihmisille� kohdentamisesta entistä haastavampaa. Ihmisten, asiakkaiden ja yritysten löytämisestä olemme kirjoittaneet kappaleeseen xx.  

Halu tehdä

Eri ilmiöiden ja kiinnostusten pirstaloitumisen lisäksi nuorten ihmisten käyttäytymisessä on havaittavissa muotiesimerkissäkin ilmi tullut halu itse tekemiseen. Nuoret ovat aina raapustaneet päiväkirjoja ja tehneet leikekirjoja tai valokuva-albumeita, mutta nykyaikana saatavilla olevilla moderneilla työkaluilla näiden tekemisten huomioarvo ja maailmanlaajuinen saavutettavuus on jotain uutta. Nykyään olemme tottuneet remixeihin musiikissa ja Pimp My Ride – tyylisiin televisio ohjelmiin joissa autoja, vaatteita tai asuntoja käsitellään ja muokataan. Muokattavuuden käsityksen lisäksi haluun tehdä ja osallistua on vaikuttanut vuorovaikutuksen lisääntyminen mediassa. Vuorovaikutushan tarkoittaa mahdollisuutta vaikuttaa. Väitämme että mitä enemmän ihmiset ovat tottuneet vaikuttamaan sitä enemmän he myös haluavat vaikuttaa tulevaisuudessa. Vielä pari vuosikymmentä sitten kasvaneet sukupolvet olivat tottuneet vuorovaikutuksettomaan mediaan - televisioon, radioon ja sanomalehtiin. Television ja sen katsojien käytännössä ainoa vuorovaikutus nähtiin pari kertaa viikossa kun juontaja nosti suuresta korista voittajapostikortin tai kun Jorma Pulkkinen avasi palkintoruudun soittajan odottaessa puhelinlangoilla. Kappaleen alussa mainitussa lainauksessa yhden internetin isoimman yrityksen Yahoo!:n toimitusjohtaja Terry Semel kertoo että hänellä on 24-, 19- ja 13-vuotiaat tyttäret (Economist, 22.4.2006). Semelin mukaan hänen ensimmäinen tytär tekee paljon Internetissä, toinen tekee kaiken Internetissä ja kolmas asuu Internetissä. Tämä on hyvin kuvaavaa eri-ikäisten internetin käytöstä ja siitä kuinka ihmisten tottuessa vuorovaikutukseen aletaan sitä myös käyttää ja vaatia entistä enemmän. Kahdeksankymmentäluvulla syntyneet ovat tottuneet vuorovaikutuksiseen mediaa internetin kanssa, mutta vasta yhdeksänkymmentäluvun lapset ovat kasvaneet vuorovaikutteiseen mediaan, jossa he voivat vastaanottaa haluamaansa sisältöä, vastata siihen, muokata sitä ja lähettää eteenpäin. Tämä mahdollisuus yhdistettynä uusiin osin ilmaisiinkin työkaluihin on saanut ihmiset toteuttamaan itseään ja tekemään. Blogit, videot, MySpace sivut, kotisivut, valokuvagalleriat, sähköiset käyntikortit ovat kaikki suosittuja kuluttajien tekemiä medioita. Halua tehdä vauhdittaa status joka voi olla saavutettavissa yhteisöjen muiden ihmisten keskuudessa hienoilla digikuvilla, oivaltavilla blogikirjoituksilla tai vaikka jollain uusilla hauskoilla ideoilla. Kuluttajien tekemälle sisällöllä on myös ollut mahdollista ansaita ja äärimmillään sisällön tuotanto on johtanut eräänlaiseen pienosyrittämiseen, jossa tarpeeksi taitavat yksilöt ovat ottaneet vastaan työprojekteja, tehneet nettisivuja, koodanneet ohjelmia, kirjoittaneet matkakertomuksia, valokuvanneet ja taittaneet esitteitä. Itsensä toteuttaminen ja vuorovaikutteisuus näkyy myös perinteisten ylhäältä-alas broadcasting medioiden vähentyneenä kiinnostuksena kyseisessä ikäryhmässä. Markkinoijien pitäisi nyt huomioida ihmisten kasvanut kiinnostus median tuottamiseen, asioiden muokattavuuteen ja osallistumiseen. Yrityksen ja asiakkaan välillä voisi olla syvempi vuorovaikutus, joskus internetissä tätä on kutsuttu keskusteluksi (Cluetrain Manifesto, 2004). Parhaimmillaan vuorovaikutus voisi kuitenkin muistuttaa yhteistyötä.  

Teknologialukutaito (medialukutaito?)

Olen useasti huomannut junassa ihmisten taistelevan sähköisen matkakortin lukijan kanssa ja vaikka kanssamatkustajien tai konduktöörin avustuksella homma on yleensä hoitunutkin, ei heidän tuskastumista ole voinut olla huomaamatta. Uusi teknologia ei sovi kaikille, silti teknologisen kehityksen �hienoudet� tulevat väkisin kaikkeen mikä meitä ympäröi. Voidaankin väittää että tulevaisuudessa tullaan näkemään ihmisryhmien välillä jakautumista teknologialukutaidon mukaan.

Sami otti käyttöön vähemmän eteeni sattuneen, mutta mielestäni varsin itsestäänselvän mikromedia-käsitteen. Mikromedialla tarkoitetaan kaikenmaailman blogeja, podcasteja, jne — mediaa, jota “kuka tahansa” voi julkaista ilman suurempien medioiden portinvartijoita.

Kun olemme (ainakin keskenämme) puhuneet paljon sosiaalisesta mediasta, herääkin kysymys mikä näiden ero on? Mikromedia ja sosiaalinen media sisältävät eittämättä paljon päällekkäisyyttä, mutta henkilökohtainen mutu sanoo, että sosiaalisen median alle on aikalailla niputettu varsin epäsosiaalistakin (mikro)mediaa. Esimerkiksi iTuneksen kautta nautittuna podcastit eivät mielestäni ole lainkaan sosiaalista mediaa, vaan yksinkertaisesti viivästettyä radiota (itse asiassa perinteinen radio voi olla jopa sosiaalisempaa).

Kirjasta bloggaaminen toimii nyt niin kuin sen kait kuuluukin. Reagoimme blogin lukijoiden kommentteihin - vuorovaikutus kunniaan!

Eli, olen nyt uudelleen ajatellut roolit kappaleen josta bloggasimme. Kiitos Tommi Vilkamon kommenttien ehkä liian vaikeaselkoista roolijakoa tuli mietittyä uuden kerran. Vanhassa roolijaossa ”palvelun tarjoaja” ja “rakentaja” -roolithan riippuivat siitä mistä suunnasta katsellaan. Palvelun tarjoaja on eri esimerkiksi kuluttajan tai internetpalveluita ostavan yrityksen näkökulmasta.

Nyt roolit kuinka uutta internettiä voidaan hyödyntää on jaettu toimintamallin mukaan. Seuraavassa skipattu suoraan rooliehin. Johdanto on pysynyt melkein samana. Laitan pienet kuvaukset myös rooleista joista kirjaan tulee pidemmät kappaleet. Lähiaikoina varmaan blogataan yhteisön rakentamisesta lisää - esim ansaintamalleista.

---

Olemme tunnistaneet uuden internetin ja mikromedioiden hyödyntämisessä viisi eri toimintamallia yrityksille. Seuraavassa vaihtoehdot ovat listattu panostuksen vaatimuksen mukaan.

• tarkkailu – tiedonkeruu, tutkimalla yhteisöjen, blogien tai palveluiden sisältöä
• mainostaminen - mainoskampanjoiden kohdistaminen yhteisöihin, ks. kappalle xx
• omaksuminen – uusien teknologioiden tai â€?Web 2.0â€? palveluiden omaksuminen yrityksen käyttöön.
• vaikuttaminen – olemassa olevissa yhteisöissä tai palveluissa vaikuttaminen
• mikromedian tuottaminen tai yhteisöjen rakentaminen – oman mikromedian tuottaminen tai yhteisön rakentaminen

Tarkkailu (Monitoring)

Jokainen ihminen on mahdollinen media.

Tiedätkö minkälaista sanomaa yrityksestäsi tai tuotteistasi on tänään julkaistu?

Nokialla on satoja puhelinmalleja räätälöitynä eri markkinoille. Silti jokaisesta puhelinmallista julkaistaan joka päivä lukemattomia kommentteja ihmisten toimesta. Technorati haulla löytyy viimeisen 24 tunnin ajalta Nokia N70 mallista 40 uutta blogi keskustelua. Lisäksi Technoratin mukaan näihin blogeihin linkittyy yli 1000 muuta blogia joihin liittyy mahdollisesti satojatuhansia linkkejä RSS-feedeinä tai palveluiden kuten Del.icio.us kautta.

Nokia saattaa vaikuttaa huonolta vertailukohteelta pienemmille yrityksille, mutta muistakin suomalaisista yrityksistä ja tuotteista julkaistaan kommetteja, arvosteluja, haukkuja sekä kehuja. Kirjan kirjoittamisen lomassa tehdyssä Technorati haussa TeliaSonera tai Sonera oli mainittu 40 kertaa blogeissa edellisen kahden päivän aikana. Viking Line mainittiin 24 blogissa viimeisen viikon aikana ja Lapin Kultakin 13 kertaa kuukauden sisällä.

Jos kerran tiedetään että ihmiset puhuvat internetissä, pitää ottaa selvää mistä keskustellaan kuuntelemalla ja seuraamalla. Blogeja ja keskustelupalstoja voisi kohdella eräänlaisena vapaamuotoisena fokusryhmänä. Keskustelujen pohjalta voidaan muokata yrityksen markkinointia sopivammaksi, toteuttaa parannuksia tuotevalikoimaan, tehostaa toimintoja kuten asiakaspalvelua ja olla askeleen edellä kilpailijoita tietämällä uusimmat trendit.

Tiedonkeruu yhteisöistä tai blogeista onnistuu ilman sen kummempaa läsnäoloa, monitoroimalla olemassa olevia tietolähteitä, kuten blogeja niihin sopivilla hakukoneilla. Tiedonhankinta verkostopalveluista onnistuu taasen parhaiten tutkimalla kiinnostuksen kohdetta sivuavia palveluita. Erilaisia mikroyhteisöpalveluita löytyy nykyään paljon esimerkiksi, golf-, tennis ja jalkapallonpelaajille, paljon matkusteleville, viinin ystäville tai vaikkapa leijan lennättäjille.

Verkostopalveluiden sopivuus tiedonhankintaan riippuu paljon tutkimusasetelmasta ja kunkin yhteisön käyttäjien määrästä, blogeja tutkittaessa kelvollisuus on enemmän sidoksissa blogin sisältöön, blogin lukija- ja linkkitysmäärään, sisällön luotettavuuteen ja oivaltavuuteen. Verkostopalveluita on usein vain muutamia jokaista aihealuetta kohden, kun blogeja saattaa olla jokaista aihetta kohden satoja, ellei tuhansia. Näin ollen blogien sisältöä tutkittaessa täytyy osata laittaa niitä järjestykseen.

Seuraavassa on listattu Internetin työkaluja joilla internetin sivustoja ja keskusteluja voi yrittää järjestää:

• Google Trends – palvelussa voi vertailla eri sivustojen suosiota niiden hakujen suosiolla.
• Technorati – paras blogihakukone, erottelee nousevia blogeja ja kertoo blogien linkkimäärät
• Google Blog Search – blogihakukone ei yhtä kattava kuin Technorati
• Blogstreet neighborhood – kartoittaa blogeja aihealueittain.
• Myelin Ecosystems – määrittelee montako linkkiä blogiin tulee.
• Blogshares – blogi osakemarkkinat, jossa arvoidaan blogien suosiota.
• Blogosphere.us – käsittelee blogien suosioiden nousuja ja laskuja.

Technoratia tai muita hakukoneita käyttäessä kannattaa muistaa suomenkielen rajoitteet. Etsiessäsi yrityksen tai tuotteen nimellä täytyy taivutusmuodot ottaa huomioon, esimerkiksi Sonera ja Soneran sanoilla tulee eri tulokset. Hakuja hankaloittaa myös nimien samankaltaisuus ulkomaisten nimien kanssa DNA ja Elisa esimerkiksi tuovat satoja tuloksia joilla ei ole mitään tekemistä suomalaisten operaattorien kanssa.

Omaksuminen (Adoption)

Yrityksen mikromedia strategia ja uuden internetin ominaisuuksien hyödyntäminen lähtee palvelujen ja teknologioiden omaksumisesta. Omien nettisivujen ja kaiken informaation tulisi olla helposti linkitettävissä ja jaettavissa. Ristiinlinkitys ja uudelleenjakelu helpottavat internet sivustojen löytämistä, parantavat näkyvyyttä hakukoneissa, ohjaavat ihmismassoja sivustoille ja parantavat palvelua. Julkaisuihin, uutisiin ja kommentteihin – oikeastaan kaikkeen sisältöön, jota julkaistaan jatkuvasti tai syklisesti – pitäisi olla mahdollisuus tilata RSS-feed, jolloin kaikki kenellä on RSS lukija tai uusi internet selain voivat lukea uusista julkaisuista tai uutisista silloin kun ne ilmestyvät.

Vaikuttaminen yhteisöissä, blogeissa (Participation)

Markkinointiviestinnän lisäksi, jota käsitellään kappaleessa xx, voi yritykset ottaa aktiivisen roolin vaikuttajana yhteisöissä osallistumalla dialogiin tai tekemällä yhteistyötä yhteisön ylläpitäjän sekä yhteisöjen jäsenten kanssa. Nokia on esimerkiksi yhdistänyt voimansa Flickr palvelun kanssa niin että Nokian puhelimista voi suoraan ladata kuvansa palveluun. Näin Nokia tuo asiakkailleen modernin kuvabloggauspalvelun ja vahvistaa ihmisten brändikokemusta positiivisesti assosioimalla brändin yhden uuden netin suosituimman nimen kanssa. www.flickr.com/nokia

Mikromedian tuottaminen tai yhteisöjen rakentaminen (Creation)

Mikromedian tuottaminen

tehdään videocastejä – uusista tuotteista, julkaisuista yms. RSS feedillä kiinnostuneille

tehdään podcastejä – keskusteluja, arvosteluja, lisää sisältöä

Yhteisöjen rakentaminen

Yhteisöjen kasvavasta suosiosta yritys voi yrittää hyötyä monella eri tavalla. Kaikkein kattavin ja vaikein rooli on yhteisön rakentajalla. Yhteisön rakentaja voi olla yritys, yhteisö, liitto tai jopa yksittäinen henkilö, joka toimii esimerkiksi verkkopohjaisen sosiaalisen verkostosivuston tai yhteisöllisen yritysblogin rakentajana ja ylläpitäjänä.

Uuden internetin yhteisöllisyyttä hyödyntävä strategia on valittava yrityksen toiminnan, markkinointiviestinnän tavoitteiden ja tarpeiden, kohderyhmän sekä omien resurssien mukaan. Oman yhteisön toteuttaminen on haasteellista ja resurssi-intensiivistä, mutta täysin mahdollista jos aihe/brändi on tarpeeksi kiinnostava. Toteuttamalla houkuttelevia yhteisöpalveluita on mahdollista linkittää markkinointiviestintä luontevasti aiheeseen ja brändiin. (Orava ja Perttula, 2005).

Yhteisön rakentamistakin voi lähestyä monelta suunnalta, mutta suoraviivaisin ja helpoin vaihtoehto on toteuttaa Internet sivusto yksinkertaisilla yhteisöllisillä elementeillä, kuten esimerkiksi yritysblogi, jonka sisältöä sekä yritys että asiakkaat voivat rakentaa, muokata ja kommentoida. Monimutkaisempaa ja haastavampaa on rakentaa sosiaalinen verkostopalvelu, jossa kuluttajat kehittäisivät omia profiilejaan ja verkostoituisivat keskenään riippumattomina yrityksestä. Sosiaaliset verkostopalvelut lisäävät kuitenkin brändi riippuvuutta ja vaikeuttavat asiakkaiden palvelun vaihtamista eli lisäävät stickinessiä. Kelly Hlavinka ja Rick Ferguson (2006) kertovat, että muodostamalla asiakkaista ryhmiä joita yhdistää yhteinen kiinnostuksenkohde on mahdollista rakentaa yrityksen brändin ympärille yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden tunnetta.

Kirjan näkökulman hiominen jatkuu.

Bannerimainontaa pohtiessamme rupesimme miettimään onko bannerimainonta loppujen lopuksi juurikaan muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana? Ei niinkään, että bannerimainonta olisi wanhaa, kuollut ja kuopattu, vaan kuten Tim O’Reilly asian ilmaisi, DoubleClick ja Akamai olivat Web 2.0 pioneereja.

Jotta voisimme selittää miksi jokaisen markkinoinnin kanssa pulaavan olennon kannattaa olla kiinnostunut uudesta internetistä, tulisiko meidän kertoa kaikesta mikä on osa uutta internetiä, vai vain niistä osista, jotka ovat muuttuneet? Osista, jotka tekevät uudesta uuden? Vaihtoehdot ovat joko sisällyttää kirjaan asiaa joka ei ole muuttunut, tai ohittaa asia joka on markkinoinnin kannalta olennaista.

Ylläolevaan on pyydetty tarkennusta, joten tässä bannerien pohjalta esimerkki: elämme nyt “uudessa internetissä” ja edelleen markkinoinnissa käytetään bannereita, aivan kuten “vanhassa internetissäkin”. Tulisiko meidän siis kertoa kirjassa bannerimainonnasta, koska se on myös osa uutta internetiä? Vai tulisiko meidän jättää bannerit käsittelemättä, koska uutta internetiä määrittelevät ilmiöt eivät liity olennaisesti bannerimainontaan? (en ole, ainakaan vielä, törmännyt “sosiaaliseen bannerimainontaan” tai “ajax bannereihin”)

PS. Aihealueemme tiimoilta on juuri ilmestynyt uusi Talentumin kustantama kirja Digitaalinen markkinointi. Kirja on Samilla luettavana, varustettuna omistuskirjoituksella: “Pistäkää paremmaksi.” Kilpailu siis kovenee…

Uskolliset epäaktiivisen blogin seuraajat, laiskasta bloggauksesta huolimatta Kirja 2.0 edistyy. Sami on palannut Saharasta lomalta ja minä asiakastöiden lomasta, minkä kunniaksi alla on alustus verkostoitumista koskevaan lukuun.

Viimeaikoina mielessä on ollut paljon kirjan kiinnostavuus, miten asioista puhutaan selkokielellä, mutta ei tylsästi rautalangasta vääntäen. Kommentoikaa, mikäli teksti vaikuttaa liian itsestäänselvältä tai vastaavasti monimutkaiselta.

---

Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä (tarkista viite) oli taannoin juttu networkkaamisesta New Yorkissa, siitä miten töiden jälkeen mennään baariin juomaan ja keskustelemaan. Ei Suomalaisille tuttuun tyyliin, jossa muutaman työkavereiden kanssa vedetyn bissen jälkeen ilta venähtääkin aamuksi. Ei edes englantilaiseen tapaan, johon kuuluu joka perjantainen seisoskelu aivan liian täyteen ahdetussa baarissa tai kadulla sen ulkopuolella, kunnes kuuden aikaan työpäivä on ohi ja baarista voidaan siirtyä kotiin. Ei, New Yorkissa siemaillaan hienostuneita, ei liian värikkäitä drinkkejä ja keskustellaan vanhojen ja eritoten uusien tuttavuuksien kanssa. Tärkeintä on taito esitellä ihmisiä toisilleen mahdollisimman kiinnostavasti ja pahinta on unohtaa käyntikortit työpöydälle töistä lähdettäessä. Tämä amerikkalainen työelämän pikadeittailu, networkkaus, verkostoituminen, tiivistyy lauseeseen “it’s not what you know, it’s who you know�.

Uuden internetin yhteydessä verkostoitumisesta puhuttaessa tarkoitetaan kuitenkin jotakin muuta. Ihmisten tunteminen ennalta ei ole vaatimus, sillä teknologia osaa yhyttää ihmisiä keskenään heidän kiinnostustensa perusteella. Internetin verkostoitumisominaisuuksista puhuttaessa yllä mainittu lause kuulostaakin todenmukaisemmalta käännettynä muotoon “it’s not who you know, it’s what you know�. Se mitä tiedät, saa muut kerääntymään ympärillesi ja muodostamaan oman verkostosi. Mitä parempi tarinankertoja olet, sitä nopeammin verkosto muodostuu.

Sanana verkostoituminen on hankala. Se voi tarkoittaa aktiivista verkostoitumista hotellien aulabaareissa ja uusiin ihmisiin tutustumista. Se voi tarkoittaa yritysten välistä molemminpuolisen hyödyn, synergian hakemista. Sillä voidaan myös tarkoittaa verkostojen muodostumista ilman sen kummempaa aktiivista tarvetta tai pyrkimystä verkoston muodostamiseen. Kun kuvittellinen esimerkkikuluttaja Anna ostaa kirjan Amazon.com verkkokaupasta on kirjan ostaminen Annalle täysin henkilökohtainen tapahtuma. Amazonin järjestelmä kuitenkin hyödyntää tietoa Annan ostamasta kirjasta, vertaa sitä omaan asiakasverkostoonsa, tekee päätelmiä muiden verkoston jäsenten ostoksista ja lopuksi suosittelee Annalle häntä mahdollisesti kiinnostavaa kirjallisuutta. Suositukset nähtyään Annan kiinnostus herää ja hän tilaa kaksi ehdotettua kirjaa. Vaikkei Annalla ole tarvetta verkostoitua muiden Amazon-asiakkaiden kanssa henkilökohtaisesti ja lähteä baariin tyylikkäälle drinkille keskustelemaan kirjavalinnoista, on hän silti passiivisena osana valtavaa verkostoa jonka jäseniä yhdistää yhteiset kiinnostuksen kohteet.

Puhuessamme ihmisten verkostoitumisesta tässä kirjassa, tarkoitamme passiivista tai aktiivista toimintaa, jolla haetaan uusia kontakteja tai muiden, mahdollisesti tuntemattomiksikin jäävien ihmisten toimista saatavaa hyötyä. Hyvänä esimerkkinä uusien kontaktien hakemisesta toimii johdannossa mainittu MySpace, jossa nuoret tapaavat samoista asioista kiinnostuneita muita nuoria, bändit tavoittelevat uusia faneja esittelemällä musiikkiaan ja mainostajat koettavat nostaa mainostamiensa tuotteiden statusta antamalla kuluttajille mahdollisuuden merkitä tuotteita “ystävikseen�. Annan Amazon-ostotapahtuma on esimerkki jälkimmäisestä, muiden ihmisten toimista saatavan hyödyn tavoittelemisesta. Tällainen esimerkki voisi myös olla tuotearvosteluihin keskittyvä Epinions.com. Epinions.comin yhteisöön voi osallistua aktiivisesti kirjoittamalla arvosteluja, mutta yhteisöstä voi saada hyötyä myös passiivisesti arvosteluja lukemalla. Suurten verkostojen sisällä tapahtuva toiminta voi myös toistua lähes identtisenä pienempien, alunperin internetin ulkopuolella syntyneiden verkostojen sisällä, joissa kaikki verkoston jäsenet tuntevat toisensa. Urheiluseurat, lentokerhot, lions klubit ja kaveriporukat voivat hyötyä työkaluista, jotka auttavat pitämään yhteisöä koossa ja tiivistämään sen toimintaa.

Verkostoituminen internetissä ei tietenkään ole ihmisten yksinoikeus, myös koneet voivat verkostoitua. Teknisesti ajatellen koneet ovat verkostoituneet jo siitä asti kun ensimmäiset kaksi tietokonetta kytkettiin toisiinsa sittemin internetiksi nimetyn verkon välityksellä.

Sekä ihmisten että koneiden verkostoituminen koskettavat lähes kaikkia kirjassa käsiteltyjä aiheita, mutta niillä on myös tärkeitä eroavaisuuksia. Koneiden verkostoituminen uudessa internetissä voitaisiin määritellä tarkoittamaan esimerkiksi sitä, että koneet vaihtavat dataa keskenään, tai että koneet vaihtavat dataa HTTP-protokollaa käyttäen, tai kenties sitä, että koneet vaihtavat koneille merkityksellistä dataa keskenään. Kirjan kannalta olennaista koneiden keskinäisessä verkostoitumisessa on kuitenkin koneiden mahdollisuus helppoon keskinäiseen tiedonvaihtoon tavalla, jossa tiedon käyttö ei ole antajan teknisesti määrittelemää. (open data?) Ohjelmisto voidaan ohjelmoida hakemaan Flickristä kuvia millä tahansa halutuilla hakusanoilla ja haettuja kuvia voidaan teknisesti käyttää miten tahansa. Kuvat voidaan esimerkiksi yhdistää Googlelta haettuihin karttoihin, eivätkä Googlen tai Flickrin järjestelmät määrittele sitä millä tavalla tämä tietojen yhdistäminen tapahtuu.